Edellisestä kirjoituksesta onkin jo kuukausi aikaa. Ruokavalio on pysynyt suunnilleen samana. Ruisleipää olen syönnyt muutaman kerran, ehkä 4 viipaletta kuukauden aikana. Kyläillessä en ole alkanut nirsoilemaan diettini takia vaikka mitään hiilaripommi-pullaa en olekaan ottanut. Kerran palan pizzaa (josta tuli kauhea vatsan turvotus ja yököttävä olo) ja muutaman kerran kasvispiirakkaa, jossa pohja tehty vehnäjauhoihin. Maistoinpa lapseni lautaselta ranskanperunoitakin, mutta tosiaan vain maistoin. Painonputoaminen ei näihin muutamiin kertoihin onneksi ole tyssäännyt, kun pääpiirtein kuitenkin noudatan edelleen vähähiilarista ruokavaliota.

Painoa 52,4kg

eli yhteensä olen tiputtanut 5,3kg. Tahti olisi voinnut olla kovempikin, mutta olen ihan tyytyväinen tulokseen. Painan nyt samanverran kuin tullessani raskaaksi toisen kerran, siihen ensimmäiseen on siis matkaa vajaa 5kg. Tarkalleen ottaen 4,4kg. 

Suurin osa omista vaatteistani mahtuu taas päälleni. Ihana yllätys oli pukea jalkaan farkut, jotka meinasin syksyllä antaa pois, koska kiristivät niin pahasti vatsalta ja reisistä. Kaapissa odottaa edelleen piukka farkkuhame, jonka ostin vain muutama viikko ennen kuin aloin odottaa esikoistani ja joka jäi sitten kokonaan käyttämättä. Lopullinen tavoitteeni on mahtua siihen ensi kesänä, kiloista viis. En siis laita itselleni mitään tiettyä painotavoitetta, jos tippuu vähemmän kuin neljä kiloa, mutta mahdun tuohon hameeseen, niin olen päässyt päämäärääni.

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla aion jatkaa niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä. Oma olo on parantunut huomattavasti vuodenvaihteen jälkeen, joten tämä tuntuu oikealta ratkaisulta. Vatsan turvotukset ja mölinät, verensokerin heittelystä aiheutuneet väsymys ja ahmimisvimma ovat taakse jäännyttä elämää. Pms-oireetkin ovat lieventyneet ja iho voi paremmin kuin aikoihin.

Oudointa tässä kaikessa on se, ettei oikeastaan koskaan enää tee mieli syödä mitään sokeripitoista tai esim vehnäleipää, pastaa, riisiä tai perunaa. Ehkä uusiaperunoita voisi sitten maistella kun niitä taas saa. Olen kyllä antanut itselleni luvan kaikkeen tuohon muuhunkin, jos mieli tekee. Siis yksittäisin makuannoksin. Liian askeettiseksi ei saa alkaa ja jos kaikesta kieltäytyy jo etukäteen, niin pienikin lipsahdus saattaa aikaansaada totaalisen repsahtamisen.